Jos minun pitäisi sanoittaa yhdellä lauseella, mitä kanavoimassani energiahoidossa tapahtuu, olisi tuo lause: ”Tulet luokseni kohtaamaan todellisen itsesi, ja huomaat, että siinä ei ole mitään pelättävää.”
Kun aloitin energiahoitojen tekemisen, ajattelin mielessäni, että välitän parantavaa energiaa ja pyrin hoitamaan ihmistä kiusaavat vaivat pois. Mahdollisimman nopeasti. Ajattelin myös, että olen kanava, joka välittää parantavan energian, tuntee lämmön käsissään ja siinä kaikki.
Yllätyksekseni huomasin, että minulle alettiin sanoittaa asioita asiakkaasta ja hänen tilanteestaan. Mieleeni tuli esimerkiksi selkeä käsky puhua asiakkaan pojasta, vaikka minulla ei ollut hajuakaan miksi tai miten se asiakkaaseeni liittyi. Varovasti aloin kyselemään asiakkaalta minulle näytettävistä sanoista ja kuvista. Pian selvisi, että nuo minulle näytettävät asiat olivat asiakkaiden mieltä vaivanneita asioita. Selvisi, että poikaa näytettiin siksi, että asiakkaan suhde hänen poikaansa oli etääntynyt reissutyön vuoksi ja se harmitti häntä kovasti.
Pikku hiljaa sanoitus ja kuvat asiakkaista vahvistuivat, ja luottamukseni kanavaan sitä myöten. Minulle alettiin näyttää lapsuuden traumoja, joita asiakas ei enää tietoisella mielellään muistanut. Minulle annettiin tarkka nimi erään asiakkaan edesmenneestä isoisoäidistä, jolla oli erityinen viesti asiakkaalle. Kehooni annettiin asiakkaan selkäkipu merkiksi, että hoida tuolta, tuolla on pitkään kestänyt vaiva jne. Aloin ymmärtää, että minulle annettu tieto annettiin avuksi ja ymmärrykseksi ihmisille, jotta he voisivat elää sisimpänsä, arvojensa ja eri toten sielunsa mukaista elämää.
Tämä kaikki oli mielelleni tietysti hyvin hämmentävää. En ole syntynyt parantajaksi, enkä näkijäksi. Olen hyvin tavallisen elämän elänyt; isähaava, hirmuisesti pelkoja, kaksi lasta, avioliitto, esimiesasema, ja taisi se farkkuvolvo ja kultainen noutajakin olla paketissa mukana. Tämän tiedostan koko ajan, myös hoitoja tehdessäni. Vaikka kauttani tapahtuu ihmeellisiä asioita, parantumisia ja eheytymisiä, en voi missään tilanteessa ottaa kunniaa niistä. Minulla ei ole mitään kontrollia siihen, mitä minulle näytetään, mitä hoidossa tapahtuu, miten paljon ihminen eheytyy, tai mitkä vaivat katoavat. On vain täydellinen luottamus tuohon kanavaan, Rakkauteen, joka tuntuu tietävän aina täydellisesti, mikä on Rakkauden ja ihmisen sielunsa mukaisen elämän, vapauden esteenä.
Ainut asia, mistä voin ottaa kunniaa ja kiittää itseäni onkin se, että olen suostunut kohtaamaan itseni. Olen pelännyt koko elämäni, ja koska pelko on Rakkauden vastakohta, tiedän millaista on, kun ei ole Rakkaudessa. Kun koluaa tuon pimeyden läpikotaisin ja antautuu sille, tulee luontainen tarve koluta myös se toinen puoli valo, Rakkaus. Kun ei jaksa enää kärsiä ja olla pimeydessä, nostaa kädet pystyyn, antautuu ja siinä on se ihme.
Arvelen vain, mutta ehkä siksi minun kanavani on auennut ja saan tehdä tätä hoitotyötä. Ehkä pienuuteni ja heikkouteni ihmisenä, sallii tuon mahtavan Rakkauden voiman kulkea lävitseni. Ehkä se, että olen kohdannut todellista itseäni, antaa hoidettavallenikin mahdollisuuden samaan. Huom. mahdollisuuden. Ihmisen tulee näet itse oivaltaa, ihmisen tulee itse kääntyä sisäänpäin, ihmisen tulee suostua itse kohtamaan itsensä, varjonsa, tunteensa. Jokaisen tulee tehdä oma työnsä, elää oma elämänsä. Koenkin, että hoitoni on herättäjä.; turvallinen mahdollisuus kohdata ja tutkia itseä ja Rakkauden ihmettä itsessä. Sitä itseä, joka on saattanut ajan kuluessa hukkua muiden odotuksiin, ohjeisiin ja mielen sopukoihin sydämen sijaan.
Ehkä siksi luokseni tulee paljon elämään uupuneita, elämän käännekohdassa olevia, sisäänpäin katsovia, henkistä ymmärrystä tai rakkautta vailla olevia. Yhteyttä kaipaavia. Hoitoni eivät siis varmasti ole kaikille; täytyy olla jollain tasolla valmis. Enkä tarkoita nyt täydellisen valmista, osaavaa, pärjäävää, tietoista, älykästä, tarkkaa, vahvaa; vaan antautumiseen valmista, heikkouteen valmista, elämälle nöyrtymiseen valmista, itsensä kohtaamiseen valmista; Rakkauden mahdollisuuteen valmista. <3 Energiahoidossa välittyvä Rakkaus tapahtuu itsestään ja menee aina sinne, missä on Rakkauden esteitä. Näyttää lempeästi, mutta syvältä, että katsopa tuota tapahtumaa, tuota käytösmallia, tuota ajatusta, tuota tunnetta, että onko ne totta? Minä taas toimin läsnäolijana, kuuntelijana, rohkaisijana, sanoittajana, turvallisena kanssakulkijana, jonka kanssa sukeltaa syvälle itseen, ja huomata, että siellä ei ole mitään pelättävää. Siellä on rauha kaiken alla.
