Henkisen kasvun ja itsetuntemuksen matkalla seksuaalisuus putkahti tietooni aika myöhään. Miten seksi ja henkisyys voisivat edes liittyä toisiinsa? Syntistä suorastaan! Mutta koska henkinen kasvu on loppu viimein syvää itsensä kohtaamista, ja ihminen on seksuaalinen olento, alkaa tarttumapintaa jo löytyä.
Älkääkä huoliko; en aio puhua pelkästään henkisestä kasvusta, teitähän varmasti kiinnostaa myös se parempi seksielämä. Ja se onkin tutkimisen ja kokeilemisen arvoinen aihe! Onhan seksuaalienergia elämänenergiaa. Kun seksuaalienergia virtaa meissä terveenä, myös olo on elinvoimainen, olemme luovia ja elämä tuntuu mielekkäältä. Seksuaalienergiaa kutsutaan elämänenergiaksi myös ehkä siksi, että se on äärimmäistä läsnäoloon virittäytymistä, kaikille aisteille avautumista, elossa oloa joka solulla. Se on siis myös tietoisuuden laajentumista. Parhaimmillaan seksi avaa meitä koko elämän kokemiselle.
Seksuaalisuus kumpuaa lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista
Valitettavan harva kuitenkin lepää omassa seksuaalisuudessaan. Joko seksuaalisuus on tukahdettu kokonaan tai se vuotaa ja purskahtelee hallitsemattomasti ympäriinsä. Epäterve seksuaalisuus voi ilmetä myös riippuvuuksina. Pitkässä parisuhteessa seksi saattaa olla jo vähän uriutunut uomiinsa; tietää milloin saa ja mitä saa, jos saa ollenkaan. Seksistä tulee helposti pakkopullaa. Tai sitten petetään, kun omalta kumppanilta ei saa sitä, mitä toivoisi. Sinkkuna saattaa olla niin tykästynyt omaan olotilaansa, että toinen ihminen alkaa tuntua enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta. Tai sitten takana on pettymysten sarja, kun kukaan ei oikein vastaa odotuksia.. Kuitenkin lähes kaikkia meitä yhdistää tarve tulla kosketetuksi ja rakastetuksi, ja saada kokea halua ja halutuksi tulemista. Hyvin usein seksuaalisuutemme jäljet vievät sylttytehtaalle, eli lapsuuteen ja nuoruuden kokemuksiin. Kuinka paljon hyväksyvää läsnäoloa ja kosketusta olemme saaneet lapsena ja nuorena.
Parempaa seksielämää toivoessa, kannattaa siis tutkia omaa lapsuutta ja seksuaalihistoriaa. Oma seksuaalikasvatukseni alkoi 6-vuotiaana lääkärin odotusaulassa, kun kaivoin AIDS-aiheisen sarjakuvaoppaan ehkäisystä käteeni ja kyselin äitiltä, että mikäs juttu. Sitten valistusta jatkoi liian nuorena liikaa tietoa sisältäneet tv-ohjelmat, Reginan naisten unelmat, sekä isompien tyttöjen ja poikien jutut. Opin, että seksin tulisi olla nopeaa, kiihkeää, mekaanista ja äänekästä. Tähän kun lisätään isä, joka ei kehunut tai kannustanut, ja joka puhui äidistäni ja muista naisista alentavaan sävyyn, voitte vain kuvitella, millaiseksi oma seksuaalihistoriani muodostui. Jossain kohtaa ymmärsin, että olen jäänyt jostain isosti paitsi. En mm. tiennyt, mitä on nautinto ja intohimo, läheisyys, turva ja yhteys seksissä. En osannut tai uskaltanut sanoittaa, mistä pidin, mikä on tai ei ole ok. Alkoi monivaiheinen ja -tasoinen syvyysmatka omaan seksuaalisuuteen, joka taitaa jatkua ikuisesti. Omasta takaa tarinoita löytyisi jaettavaksi kirjan verran, mutta jään vielä pohtimaan mitä jaan ja kenelle, ja käsittelenkin aihetta nyt enemmän yleisesti.
Koska olen nainen, käsittelen tässä tekstissä lähinnä naisen syvempää nautintoa, vaikkakin miesten näkökulma kiinnostaisi minua myös kovasti. Tilanne on kuitenkin se, että minä ja monet kohtaamani naiset eivät enää tyydyty pikaisesta perusseksistä tai edes intohimotykityksestä. Kaipaamme syvemmän tason kohtaamista myös seksuaalisesti. Syvemmän nautinnon mahdollistamiseksi tarvitsemme mielestäni ainakin:
- Aikaa ja hitautta
Naisen pehmeneminen, avautuminen ja nautinnon syttyminen ottavat aikansa. Naisen keho ja tuntoaisti virittyvät hitaasta alusta ja herkästä kosketuksesta. Kun naiselle annetaan tila syttyä rauhassa, voi nautinto kasvaa kiehtoviin mittasuhteisiin. Kosketukset kehon ääripäistä kohti keskusta on monen naisen toiveena. Valitettavan usein edetään heti niihin tyypillisiin erogeenisiin alueisiin, ja unohdetaan kaikki ihanat herkät paikat, kuten kylkikaaret, alaselkä- ja vatsa, polvitaipeet, niska ja kaula. Joskus me naiset emme kuitenkaan malta edes itse. Toimimme hätäisesti, emme anna nautintomme kehittyä, koska se ei ole meille tuttua. Jos kehoon ja hermostoon on jäänyt päälle jatkuva hätätila ja reaktiivisuus, voi tuntua vieraalta saada vain olla ja nauttia. Ottaa vastaan ja aistia.
Yhteiskunnan tiivis tahti, ruuhkavuodet ym. eivät tue syvemmän nautinnon aikaansaamista, mutta itse nauttisin nykyään mielummin tuntikausia kestävästä erotiikkaa ja läsnäoloa tihkuvasta rakastelusta harvemmin, kuin mekaanisesta pikaseksistä usein. Nämä ovat kuitenkin usein priorisointikysymyksiä; mille otamme aikaa, mitä pidämme tärkeänä.
- Turvaa ja luottamuksellisuutta
Naisen nautinto syvenee, kun seura on turvallista ja nainen kokee olevansa kunnioitettu, rakastettu, kuultu, ja turvassa. Todella moni nainen kaipaa nykyaikana ensisijaisesti ensin sitä, että häntä pidetään hyvänä ja sylissä. Annetaan läheisyyttä ilman odotusta seksistä. Tästä lämmön ja turvan hyrinästä intohimolle syttyminen on aivan eri kaliiberia, kuin nopea liekin leimahdus. Turvaa ja luottamuksellisuutta luo myös se, että on tilaa ja turvaa sanoittaa, mitä kullakin hetkellä kaipaa, ja kumppani kunnioittaa tätä tarvetta. Nainen on monivivahteinen, tarpeet voivat vaihdella päivittäin. Välillä kaivataan syliä, välillä pitää saada olla yksin. Välillä halutaan rajua, välillä hellää. Luottamus syntyy toisen kunnioituksesta ja rehellisestä sanoittamisesta. Joskus nainen ei kuitenkaan yksinkertaisesti uskalla tai osaa sanoittaa, mitä kaipaa. Tämäkin vaatii aikaa ja turvaa, ensisijaisesti naisen omaa sisäistä turvaa, joka muodostuu itsetuntemuksella ja terveiden rajojen löytämiselle niin itselle kuin muille.
- Läsnäoloa ja leikkiä
Tämä on ehkä vaikein tämän päivän tiivistyneessä tahdissa ja ärsyketulvassa. Kuinka olla itselleen ja toiselle läsnä? Kohtaamattomuus satuttaa parisuhteissa enenevissä määrin. Jos päivän aikana katseet ja kosketukset eivät kohtaa ja illan suussa heitetään vaivihkaa ilmoille tuttu lause: ”Oiskos tänään vähän..?”, ei tarvitse ihmetellä, jos ei irtoa tai se tuntuu puulta. Itse inhoan yli kaiken ennalta-arvaavuutta seksissä. Yllätyksellisyys, leikki ja läsnäolo on meille tänä päivänä vierasta ja ehkä pelottavaakin, ja valitettavasti se on valunut myös seksi-elämäämme tehden siitä tylsää tai epätyydyttävää. Läsnäolo on ei-tietämistä, uteliaisuutta; tähän hetkeen, kaikkiin aisteihin ja toisen kehoon ja eleisiin virittäytymistä. Läsnäolo luo seksiin leikkisyyttä, paineettomuutta ja vie tarpeen päästä johonkin tiettyyn lopputulokseen, mikä on yleensä orgasmi. Läsnäolo sallii halujen aaltoilevan; syttyvän ja sammuvan. Läsnäolo sallii tauot ja kommunikoinnin siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Läsnäolo mahdollistaa seksuaalienergian tuntemisen joka solussa ja koko tilassa.
Läsnäolossa vaikeinta on totutuista tavoista pois oppiminen, eli ei-tietäminen. Moni mies haluaa esimerkiksi antaa nautintoa naiselle, mutta päätyy koskettamaan naista tavoilla, joilla hän olettaa naisen nauttivan, joista hän itse nauttii, tai jotka ovat toimineet jollekin toiselle naiselle. Ja täysin sama toisinpäin. On myös outoa, että jotkut naiset odottavat miehen olevan aina ”toimintavalmiudessa”, eivätkä anna miehen halun aaltoilla. Kun kosketat tai suutelet toista läsnäolosta käsin ja tutkien, se tuntuu erilaiselta.
Kun ohitamme kehomme tarpeet
Toimimme usein siis autopilotilla myös seksissä, jolloin suuri osa nautintoa jää aistimatta, ja ohitamme näin oman ja toisen kehomme syvemmät tarpeet. Tämän takia tunnistan monissa naisissa piilovihaa kumppaniaan tai miehiä kohtaan, joka voi ilmetä ärtymyksenä, tiuskimisena tai etääntymisenä. Kun emme ole kytköksissä itseen, ohitamme kehomme tarpeet. Kun emme osaa sanoittaa todellisia tarpeitamme kumppanille tai kumppani ei kunnioita niitä, meihin kertyy tiedostamatonta surua ja vihaa kehomme viestien ohittamisesta. Tämä saattaa tapahtua huomaamatta ja ajan kuluessa. Jossain kohtaa vaan herää siihen, että seksi ei itse asiassa enää huvita ja toinen ihminen vain ärsyttää. Näissä tapauksissa olisi hyvä tutkia, millainen olo sinulla on seksin jälkeen. Tuntuiko se valjulta vai nautitko todella.
Silmät on sielun peili
Mistä syvemmän nautinnon ja läsnäolon rakentamisen voisi sitten toisen kanssa aloittaa? Uskokaa tai älkää; silmiin katsomisella. On uskomatonta, miten suuren vetovoiman ja seksuaalienergian voi saada aikaan pelkällä silmiin katsomisella. Tämä voi aluksi hävettää, itkettää tai tuntua muuten vaan oudolta, mutta tästä lähtee mielestäni kaikki. Jos pystyt katsomaan toista paljaana syvälle silmiin 5-10 minuutin ajan, yhteys ja läsnäolo syntyvät lähes poikkeuksetta. Jos koet tarpeen kääntää katseen pois, tutki miksi. Yhteys myös paljastaa, missä mättää ja missä ei kohdata. Toisen silmistä peilaamme itsemme. Kuinka alasti ja turvassa voin toisen katseen alla olla. Kun tunnistaa ja hyväksyy omat varjot, rajat ja vahvuudet, vapautuu samalla omalle seksuaalisuudelle, toiselle ihmiselle ja elämälle.
Valitettavasti ehkä vähän tylsä tosiasia siis on, että syvemmän tason seksuaalisuus ja nautinto syntyy läsnäolon harjoittelusta ja itsetuntemuksesta. Pitää myös haluta parempaa ja/tai syvempää ja olla valmis kieltäytymään vanhasta, joka ei ehkä enää tunnu hyvältä. Hypättävä tuntemattomaan itsensä ja toisen kanssa. Usein ensiaskel onkin myöntää itselle ja toiselle, että tämä ei tunnu enää hyvältä; toivoisin jotain syvempää. Lohduttava uutinen kuitenkin on, että syvemmän seksuaalinautinnon harjoittelun ei tarvitse tapahtua vain makuuhuoneessa. Voit virittäytyä läsnäoloon luonnossa aistien, ruokaa maistellessa, liikkuessa, ihmisiä kohdatessa. Mitä enemmän uskallat olla tuntea ja olla läsnä, sitä syvemmin seksuaalisuutesi koet.
