Tyytymättömyydestä kiitollisuuteen, ja pelosta luottamukseen

Vuosia sitten olin tilanteessa, jossa minulla oli kaikki. Olin terve, minulla oli kaksi ihanaa lasta, hyvä aviomies, vakaa työ ja hieno työsuhdeauto, iso valkoinen talo melkein järven rannalla. 

Minua jäyti kuitenkin alati kasvava levottomuus, elämä tuntui uhkaavalta, ja olin epätyytyväinen elämääni. En osannut olla kiitollinen mistään, ja siksi koinkin voimakasta syyllisyyttä ja häpeää; olihan minulla kaikki ulkoisesti ihan täydellisesti!

Niin..ulkoisesti, mutta ei minun sisällä. 

Tästä alkoi pitkä ja monivaiheinen transformaatio, jossa minun sisimpäni suorastaan vaati syntymistä uudelleen. Omaksi itsekseni syntyessä jouduin luopumaan monesta asiasta; asuinpaikasta, talosta, työstä ja viimeisimpänä avioliitosta. Tavallaan menetin kaiken, mutta sain tilalle enemmän kuin olisin ikinä uskonut.

Sain nimittäin tilalle vapautta, merkityksellisyyttä, uusia kykyjä ja kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun pienet asiat tekevät minut onnelliseksi. Olen itkenyt kiitollisuudesta, kohdannut pelkojani, nöyrtynyt elämän edessä, yllättynyt siitä, miten elämä voikaan kantaa, mutta ennen kaikkea; olen ensi kertaa ELÄNYT. 

Eheytyminen, tiedostaminen ja elämän virtaan suostuminen jatkuu edelleen kuin spiraalia kiertäisi. Mutta tässä kohtaa uskon, että jakamalla omaa tarinaani voin olla lohduksi, oivallukseksi ja avuksi myös muille samaa matkaa tekeville. 

Kanssakulkijana.

Rakkaudella:

Lotta Impivaara

Joogaopettaja 300h

Luonto-, ja eräopas

Scroll to Top