Miksi paasto?
Olin kirjoitellut aamuisille päiväkirjasivuilleni jo syyskuussa sanat ”detox” ja ”puhdistautuminen”. En sen asian eteen kuitenkaan tehnyt mitään, kunnes somessa tuli vastaan toisen tarina mehupaastokokemuksesta. Kun sitten tilitoimistopalaverin tyyppi alkoi puhumaan myös mehupaaston hyödyistä, olin, että jaahas, kokeillaan nyt sitten, kun tulee joka tuutista tämä viesti. Olen nälkäkiukkuihminen ja minulla tulee jonkin sortin hätä, jos en saa heti ruokaa. Syön usein, ja vaikka ruokavalioni on kutakuinkin terveellinen, syön todella paljon leipää välipaloina ja sokerikoukku on usein läsnä. Tuli tarve katkaista tuo sokeririippuvuus hetkeksi, sekä hidastaa tarkoituksella, jonka paasto hyvin mahdollistaa vähäisellä energiansaannillaan. Lisäksi halusin tutkia, mitä mielelleni tapahtuu ja millaisia ajatuksia kohtaan, kun jokin niin perustarpeisiin liittyvä, kuin ravinto, riisutaan arjestani pois. Nuorempana olisin paastonnut vain ja ainoastaan laihdutustarkoituksissa, joten olen kiitollinen, että teen ensimmäisen paastoni nyt 37-vuotiaana, terveellä kehonkuvalla ja syömistottumuksilla. Olen myös normaalipainoinen, perusterve, en imetä, enkä ole raskaana.
Valmistautuminen paastoon
Olen kärsimätön luonne ja paasto meinasi tökätä jo siihen valmisteluosuuteen. Sen verran tajusin keventää, että jätin herkut pois 1-2 viikkoa ennen pois lapsiviikoilla. Tarkoitus oli siis pitää paasto silloin, kun lapset ovat isällään, jotta lasten ei tarvitsisi kärsiä mahdollisesta nälkäkiukkuisesta hermoheikosta. Olin ajatellut, että aloitan paaston heti kun lapset lähtevät. No vielä mitä; viimeisenä iltana huomasimme kihomatotartunnan perheessä, joten puhdistautuminen ja valmistautuminen alkoikin koko kodin raivosiivouksella. Kihomadot voivat olla oireettomina monilla ihmisillä, joten ensiällötysten, ja lasten (ja hitusen omankin) paniikin rauhoittamisen jälkeen ajattelin, että noh, nyt sitten puhdistaudutaan ihan kunnolla!
Marssin paikalliseen luontaistuotemyymälään ostaakseni paastopaketin, että nyt olen valmis. Pettymyksekseni hinta oli n. 30 eur kalliimpi, kuin eräässä nettikaupassa, joten tyydyin tilaamaan paketin netistä ja jatkoin paaston aloituksen odottelua. Tässä kohtaa sain kuin sainkin siis ajan keventää ruokavaliota ennen paastoa. Pakettia odotellessa myös alkava flunssa sai hidastamaan tahtia. Elämä järjesti siis täydellisen valmistautumisen paastoon.
Mieli yritti vielä temppuilla tulevien kuukautisten alkamisen ja alkavan flunssan takia. Piti googletella, että onko nyt järkevää vai ei. Päätin sitten reilusti vain kokeilla ja todeta itse; niin yksilöllisiä kun olemme. Hauskasti tapasin vielä metsäretkellä kaksi sitkeää armeijanuorukaista ennen paastoa, jotka kertoivat rankoista metsäleireistään tiedustelukomppaniassa. Olivat kuulemma viikon metsässä yhdellä aterialla, marssivat ja sotivat koko sen ajan ja nukkuivat kaiken lisäksi pressun alla kovassa pakkasessa. Siinä nuo tuntuivat olevan ihan järissään ja itse asiassa jonkinmoisella rauhalla varustettuna, joten ajattelin itsekin selviäväni mehupaastosta sisällä lämpimässä, rauhassa, oman kotini lämmössä.
Ensimmäinen paastopäivä (lauantai)
Ensimmäistä päivää sävytti tietenkin luonnollinen alkuinnostus ja olin valmiina niin henkisesti, fyysisesti kuin tarvikkeidenkin osalta. Edellisiltana tein ohjeiden mukaisesti suolihuuhtelun, joka tuntui muuten luonnolliselta, mutta vesi ei aina valunut suoleen, joka aiheutti vähän harmaita hiuksia. Lopulta se onnistui. Kuulemma suolihuuhtelu on tärkeä osa paastoa, joten tästä ei tingitä.
Aamu alkoi pienellä joogalla ja päivän pyhittämisellä. Rukoilin voimia ja iloa tähän paastoon. Tuli heti myös luontainen tarve pyhittää itse ruokailuhetket, koska niitä on vähän ja sisältö on vähäistä. Että olisi kiitollinen jokaisesta ateriasta ja hiljentyisi niiden äärelle, eikä tekisi muuta. Mehut onkin tarkoitus ”pureskella” syljen entsyymituotannon lisäämiseksi, joten hitaus on valttia juomien nauttimisessa. Granaattiomenamehu maistui hyvältä, samoin yrttitee. Nälkähän se heti kolkutteli tunnin jälkeen aamupalasta, eikä ihme; syön aina normaalisti tukevan ja täyttävän aamupalan. 10 maissa aistin pienen päänsäryn kahvista, josta en halunnut paaston aikana luopua, vaikka yleinen ohje niin sanookin. Juon muutenkin kahvia vain 1-2 kupillista päivässä, ja kahvi on tärkeä aamun ”turvakuppini”, joten keitin itselleni puoli kuppia kahvia.
Ulkoilu teki hyvää ja metsässä oli hyvä pysähtyä. Kun on pakko liikkua hitaammin, siirtyy luonnon rytmiinkin jotenkin helpommin. Tulee huomattua enemmän eläimiä, tuulen väreitä ja veden virtauksia. Mieli kevenee ja rauhoittuu. Löysin jo aiemmin joen varrelta oman uuden meditointipaikan, jossa hiljennyin nytkin. Minni-koira ei ehkä ole iloinen näin rauhallisesta meiningistä, mutta onneksi hän saa välillä noutaa keppiä vapaana Kuusamon kauniissa harjumaisemissa.
Ennen mehulounasta kävin energiahoidossa. Hoidatan itseäni niillä säännöllisen epäsäännöllisesti, kuten kampaajalla tai hieronnassa. Tuntui hyvältä puhdistua myös energian osalta, ja putsattavaa kuulemma riittikin. Olen juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, ja se näkyi muun muassa juurichakrassani, koska ”juuria” on riuhdottu irti kodin vaihdossa. Tämä hoitaja oli myös näkijä, ja sain lohdullista viestiä asioista, jotka olivat pyörineet omassakin mielessä. Suhtaudun nykyään hyvin varautuneesti näkijyyteen, koska herkkänä ihmisenä usein lähden toteuttamaan enteitä. On kuitenkin muistettava, että taitavakin näkijä näkee vain sen hetkisen toteuman ja omilla valinnoilla on paljon vaikutusta elämän suuntiin. Tällainen lohdun tuominen ja vahvistus omille ajatuksille tuntui kuitenkin tässä kohtaa hyvältä ja lämpimältä, vaikka pyrin jättämään asiat elämän ja omien valintojen haltuun loppupeleissä.
Nälkä ilmoitteli välillä olemassaolostaan, mutta aika helposti vierähti 1. päivä ilman kiinteää ruokaa. Illalla lähdin vielä avantoon ja saunaan, ja kolme kierrosta puhdisti taas jollain uudella tasolla minua. Kokonaisvaltaisesti alkaa tämä minun puhdistus! Lisää motivaatiota sain muuten saunanlaiteilta; ultrajuoksija kertoi omista kokemuksistaan, ja taas pohdin, että jos hän on oppinut juoksemaan kerralla yli sata kilometriä, kyllä minäkin tähän pastoon kykenen.
Toinen paastopäivä (sunnuntai)
Heräsin aamulla ilman näläntunnetta, mutta yöllä uni ei ollut niin sikeää kuin normaalisti. Sain kuitenkin nukuttua hyvät 10h unet. Aloitin taas pienellä venyttelyllä ja päivään hiljentymisellä. Olen joka aamu myös kirjoittanut. Luovuus selkeästi heräilee, kun sille antaa tilaa ja on tylsää. Kävely oli jälleen koiran kanssa hataraa ja hidasta, mutta siihen pystyi. Paljoon pystyy, kun sopeuttaa. Tämäkin iso oivallus. Miten monesti sitä takaiskun hetkellä lamaantuu ja kokee voimattomuutta. Aina voi ottaa pieniä askelia. Aina voi tehdä jotain. Tomaattimehu oli selkeästi sellainen maultaan, että mietin jo vaihtoehtoisen pullon hakemista kaupasta sen sijaan. Ananasmehua puolestaan joisin pelkästään. Ruoka pyörii ajoittain mielessä, varsinkin jos eksyy someen, jossa joku on postannut kuvan herkullisista annoksesta. Itse tunnun haaveilevan kananmunakauraleivästä, smoothiesta, turkkilaisesta jogurtista ja puurosta; niistä minun perusrakkaista aamupaloista.
Huomaan, että aamupala on minulle tunnetasolla todella tärkeä hetki. Ilman sitä päivä ei lähde turvallisesti käyntiin. Vaikka saan karisteltua ruokamielikuvat päästäni, herään yöllä uneen, jossa haalin itselleni suuren määrän jäätelöä. Juuri kun olen laittamassa suuhun lusikallista, panikoidun, että eihän paastoa voi näin lopettaa, koska kroppa menee sekaisin! Tosiaan tunkeutuvat päivätajunnan ajatukset alitajuntaan, vaikka ne onnistuisikin sillä hetkellä karistamaan mielestään. Ihmisen mieli ja alitajunta ovat niin mielenkiintoisia!
Kolmas paastopäivä (maanantai)
Menin eilen todella aikaisin nukkumaan ja heräsinkin hyvin voimattomana. Kun kävelin koiran kanssa ulkona ennen aamupalaa, tunsin, miten jalat eivät melkein kantaneet. 10h unien aikana paasto on todella pitkä, kun on muutenkin vähällä energialla. Toisaalta oli myös opettavainen tunne se, että ei jaksakaan kävellä. Miten elinvoima hiipuu ja täytyy hidastaa. Se oli jotenkin myös kaunista ja pohdin, että tällaistako se sitten on vanhana. Hyväksyä oma heikkoutensa. Siinä oli erilaista nöyrää voimaa, kuin mitä fyysisyydestä löytyy. Aamumehu olikin kuin lahja aavikolla kulkeneelle. Tuli kiitollinen olo joka siemauksesta, ja se todella ravitsi.
Ensimmäistä kertaa lätkin myös ripsaria silmiin ja pohdin mielessäni, miten jaksan, koska vastassa olisi työpäivä. Onneksi päivä oli suhteellisen rento ja parit pakolliset palaverit jaksoin keskittyä ja käyttäytyä suhteellisen normaalisti. Hirmuisesti aivosumua minulla ei ole ollut, eikä näön heikkenemistä, mutta välillä ajatus on kieltämättä hidasta.
Luonnossa oli taas kaunista, ja huomaan tarkastelevani säätiloja myös tarkemmalla silmällä. Miten kaunista on sumu ja se, kun taivas alkaakin yhtäkkiä kirkastua sinellään pilviharson takaa. Auringon tervehdys on aina yhtä ilostuttava yllätys. Silloin otan tauon koneelta ja käännän kasvoni suoraan aurinkoa kohti. Se voimistaa!
Päivällä sain huonoja uutisia, jotka meinasivat keskeyttää paastoni. Ruoka lohdukkeena oli todella vahva ensireaktio. Keitin ylimääräisen kasvisliemen ja söin pari kuivattua luumua. Muuten kaikki hyvät rutiinit kaikkosivat, hengitysharjoitus jäi tekemättä ja ilta meni murehtimiseen. Onneksi puhelu rakkaan ystävän kanssa auttoi, ja asetti murheita eri mittasuhteisiin. Kullanarvoisia tuollaiset ystävät. Lisäksi katsoin Vain Elämää, jossa kuin lohdutuksena Katri Helena sanoi, että viisaus ei ole sitä, että tekee mahdollisimman oikeita valintoja, viisaus on sitä, että elää aina hyvän kautta. Tekee sitä, mikä tuntuu sydämessä hyvältä. Silti oloni oli hyvin lohduton, kun kävin nukkumaan.
Lisäksi koin voimakkaan viluhetken sängyssä, ehkä jopa horkan, ja vaivuin oikeasti aika syviin vesiin. Keinuttelin vartaloani edestakaisin sikiöasennossa peiton alla villasukat jalassa hetken aikaa, mikä helpotti niin ahdistusta, kuin viluakin. Keho kauniisti alkoi siis purkamaan pahaa oloa ulos, jonka lisäksi sanoitin myös ulos tuntemukseni. Sanat: ”Minua pelottaa ja ahdistaa” toimivat kuin taika, ja sain unen päästä kiinni ja nukuin hyvin. Niin usein peitämme pahan olon niin muilta, mutta myös itseltämme, välttelemme sitä. Tunteiden sanoittaminen auttaa tunteen hyväksymistä. Tämä päivä oli silti kokonaisvaltaisesti rankin, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Neljäs paastopäivä (tiistai)
Heräsin toiveikkaampana eilisillan jäljiltä kellon soittoon. Joka yö näköjään herään vessaan, nesteitä varmaan tulee niin paljon litkittyä normaalia enemmän myös iltaisin. Olo on yllättävän virkeä, eikä aamulenkilläkään heikota. Tämä neljäs päivä tuntuu jotenkin jo voitolta; monet sanovat, että tuo kolmas päivä on pahin. Selvisin ja ymmärsin samalla, että huomenna on jo viimeinen päivä! Vieläkään en anna lupaa itselleni haaveilla ruuasta, käyn sitten huomenna ehkä kaupassa miettimässä, mikä olisi sopivan kevyt, mutta spesiaali aamupala palkinnoksi. Joka tapauksessa tulen arvostamaan jokaista suupalaa. Kun jotain menettää, sitä osaa taas arvostaa.
Suolen tyhjentämisestä sen verran, että olen tehnyt niitä vähintään kerran päivässä. Päähäni ei ole koskenut juuri ollenkaan, mutta ilmeisesti suolihuuhtelu auttaa myös voimattomuuden tunteeseen. Minulta ei tule ulostetta juurikaan noiden huuhteluideni aikana, ehkä sain suolen hyvin tyhjäksi siis ennen paastoa ja ekoina päivinä. Jatkan silti huuhteluita varmuuden vuoksi.
Pohdin tänään luonnossa myös sitä, että vaikka tämä on ollut fyysisesti kehoani heikentävä kokemus, se on ollut henkisesti kasvattava. Tahdonvoima on noussut. Usko itseen, että kyllä sitä pärjää, vaikka mitä tulisi vastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita väkivahvuutta, tai sitä, etteikö voisi pyytää apua. Mutta ehkä syvempää toivoa elämän edessä, ja valintojensa valtaa ja vastuuta. Olen joutunut mm. pohtimaan useaan otteeseen muiden mielipiteiden vaikutusta paastooni. Eräs ystävä sanoi ennen paastoa, että hän on henkisenä ja herkkänä ihmisenä ”liian ilmassa”, jos ei söisi tarpeeksi maadoittavasti. Tästä pohdin heti, että apua, voinko minäkään olla syömättä herkkänä ihmisenä, entäs jos sekoan? Toinen ystävä kertoi, että hänkin on aloittanut paaston, mutta että sosekeiton kera, että voi treenata. Taas tuli ajatus, että hitsi, pitäisikö minunkin syödä, että voisin urheilla paaston aikana. En tiedä, mitä tälle miellyttäjä-Lotalle tapahtui, joka vaikuttuu välillä liiankin voimakkaasti ulkopuolelta tulevista mielipiteistä, mutta pidin kylmänviileästi pääni ja päätin edetä omalla valitsemallani tavalla. Minulle tämä on myös malttiharjoitus. Että treeni, hyvä ruoka ja sosiaalisuus eivät häviäisi mihinkään viiden päivän aikana, siellä ne odottavat paaston jälkeen.
Eniten sydäntäni kipristää aurinkoiset päivät, jolloin voisin olla pidemmillä luontoretkillä eväineni, eikä voimat riitä kuin pieniin happihyppelyihin. Mutta taaspa kirkastettiin minulle, kuinka tärkeitä ne minulle ovatkaan.
Viides paastopäivä (keskiviikko)
Jihuu! Viides päivä! Minä selvisin! Oli aamulla hyvin kiitollinen olo. Työpäivä meni siis helposti tämän kiitollisuuden voimalla. Eilen illalla menin tanssitunnille, vaikka sekin mietitytti jaksamisen osalta. Elektrolyyttijuoman avulla jaksoin yllättävän hyvin ja osasin itse asiassa koreografiat paremmin kuin aiemmin. Eilinen ilta oli myös hyvin tunteellinen. Ruuan puute osui johonkin syvään perustarpeeseeni ja nosti lapsuuden äidin kaipuun pintaan. Kirjoitusterapia ja puhelu äidin kanssa oli todella puhdistava ja syvällä sisimmässä hyvältä tuntuva. Pääsin itkemään yhdessä äidin kanssa hänen ja minun valintojaan. Harvalla on sellainen äiti, jolle voi totuudellisesti kertoa pienen minän tunteet, ja ne vielä ymmärryksellä otetaan vastaan. Karmaa tuli siis katkottua tämän paaston aikana enemmän kuin uskoinkaan.
Rakas sieluneläimeni Minni-koira vietti tänään 5-vuotissynttäreitä. Hain Minnille herkkuluun nakkien kera ja samalla tietysti itselleni jääkaapin täytettä. On mielenkiintoista huomata ajatuksen voima; tänään sallin ruuan ajattelun ja onkin ollut koko ajan nälkä! Hassua on myös se, että olisin voinut ostaa kaupasta mitä vain. Ostoskoriini tarttui tutut ja turvalliset aamupalatarpeet; puuro höysteineen, kananmunat, leipä ja smoothietarpeet, sekä kasvissosekeiton ainekset. Yritin oikein kannustaa itseäni uusiin ja luoviin valintoihin, mutta sydäntäni tuntuu ainakin nyt lämmittävän yksinkertaiset perusasiat.
Illalla olin hörppinyt lähes kaikki mehuni, ja kuukautisetkin ilmoittelevat jo pikku hiljaa tulostaan. Voi miten kaunis kruunu puhdistautumiselleni vahingossa tulikaan; vuodan uuden kuun aikaan. Kuukautisiani kunnioitan päivä päivältä enemmän, ne tuntuvat pyhiltä ja tarkoituksenomaisilta. En enää vihaa niitä. Suostun niiden tuomaan hitauteen, pesässä olon tarpeeseen ja turvaan. Myös ruuan osalta. Niinpä päätin olla tyytyväinen siihen, että selvisin kunnialla viidennen paastopäivän iltaan ja annoin itselleni luvan syödä.
Arvatkaa, mikä se oli? No se kaurapuuro pellavarouheella, voisilmällä, luumuilla ja luumukeitolla höystettynä. Kun söin puuroa, minut valtasi niin kokonaisvaltainen lämmön tunne koko kehoon, että minun oli meditoitava puuron jälkeen. Se oli kuin se lämmin ja turvallinen halaus, jota usein yksin lapsena olisin kaivannut. Kauniin symbolista oli se, että nyt annoin sen itse itselleni. Ravitsin itseni ja kämmenillä kasvojani kannatellen lausuin lämpimiä sanoja sydämeeni. Paaston jälkeen minulla on ollut hyvin toiveikas, puhdistunut ja valoisa olo tulevaisuuteen nähden. Emme koskaan tiedä, mitä meille tapahtuu, mutta paljon voimme elämäämme vaikuttaa myös itse. Tämä paasto oli muistutus oman tahdon ja elämän tahdon tasapainosta, kärsivällisyyden ja perustarpeiden tärkeydestä, sekä äidin rakkaudesta.
Oivalluksia kanssapaastoajille:
- Kirkasta ensin, miksi paastoat. Mikä on juurisyy? Nautintoaineista vierottautuminen, vai vain yleinen ruokavalion hetkellinen keventäminen? Ruokaan suhtautumisen tutkiminen vai aloitus terveellisemmille elintavoille? Henkinen harjoitus ja tahdonvoiman lisääminen? Kun tarkoitusperä on selvillä, on helpompi mukauttaa yleisiä paasto-ohjeita itselle sopivasti, kuten minäkin tein esim. kahvin osalta.
- Valmistaudu oikeasti ennen paastoa, ihan itse. Minulla elämä puuttui peliin ja auttoi, mutta uskon, että se oikeasti helpottaa oloa paaston aikana.
- Pyri järjestämään aika pysähtymiselle ja hitaudelle. Paasto on sen verran iso muutostila keholle ja mielelle, että ulkopuoliset kuormitustekijät olisi viisasta minimoida.
- Kirjoita ajatuksiasi ylös paaston aikana. Pysähtyminen ja hitaus antavat loistavan mahdollisuuden päästä tutkimaan itseäsi syvältä; oivallukset voivat olla kullanarvoisia ja ohjata sitä kautta elämääsi sydämesi ja todellisten arvojesi suuntaan.
- Älä varaa ruokaa tai herkkuja kotiin, helpottaa oikeasti kun mitään ei ole saatavilla.
- Kuuntele kehoasi. Itse halusin kokea heikot jalat ja horkan, mutta jos ne eivät tunnu turvalliselta, ota extravälipala.
- Muista hemmotella itseäsi paaston aikana ja erityisesti sen jälkeen rakkaudellisilla teoilla. Salli itsellesi hyvä.
