Hukkapaikka
Kun on hukkapaikassa, tienristeyksessä, tuntemattoman edessä, kukapa ei haluaisi, että joku viitoittaisi valollaan polunpätkää ja sanoisi, että tännepäin.
Ihminen ei lähtökohtaisesti siedä epävarmuutta ja sitä, ettei tiedä. Hassua onkin, että ihminen on joutunut tuohon hukkapaikkaan juuri siksi, että luulee tietävänsä.
Syklisyyteen suostuminen
Koko ihmiselämä on syklistä. Uusia oppeja ja innostumisia, toiminnan tarmoa, tietämistä. Sitten jonkin on kuoltava, jota seuraa pysähtyneisyys, mahdollinen ahdistus, tietämättömyys. Lopulta sykli päättyy irtipäästöön, koska uutta ei voi syntyä, ennen kuin vanhasta päästetään irti. Tämä syklisyys näkyy myös meidän ajatuksissamme ja uskomuksissamme. Koko ajan luomme itseämme uudelleen, jos tämän vain sallimme.
Minulle nuo hukkapaikat ovat olleet niitä hetkiä vanhan ja uuden välissä. Sitä tuntematonta aluetta, jossa mieli huutaa enemmän vai vähemmän hädissään, että minne nyt? Mitä nyt kuuluu tehdä? Mitä askelia ottaa? Miksi koen näin? Miksi en voi tarttua mihinkään? Miksi ei enää innosta? Mitä unelmaa seurata tai miksi ei ole unelmia?
Irtipäästöstä antautumiseen
Tällöin aletaan kolkutella jo johdatuksen ovia. Sillä hetkellä kun mieli väsyy, luovuttaa ja sanoo, että en osaa, en tiedä, antaudun, tapahtuu ihme. Elämälle tulee tila ja mahdollisuus johdattaa. Meidän mieli ei ole enää tiellä päättämässä ja tietämässä etukäteen, miten asiat tulevat menemään, vaan sallimme elämän vastaanottamisen ja sen mukana tulevat ihmeet. Haluamme siis hyvin usein johdatusta, mutta vain harvat uskaltavat kuitenkaan seurata sitä tai suostua sille. On jotenkin harmillista, että ihmisen mieli tarvitsee yleensä ensin kärsimyksen ja kivun ennen johdatukselle suostumista.
Minne johdatetaan?
Oman kokemukseni mukaan meitä tahdotaan johdattaa kohti todellista itseämme ja tämän elämän tarkoitusta kohti. Kuka syntyi silloin kun sinä synnyit? Mikä on todellinen olemuksesi ilman muiden ihmisten ja yhteiskunnan odotuksia? Meitä johdatetaan elämään tätä elämää ja suostumaan sen tarjoilemiin kasvun mahdollisuuksiin. Meitä johdatetaan ”kuolemaan” eläessämme, jotta kuollessamme tunsimme eläneemme.
Merkkejä johdatuksesta
Mieli hakee paikkaa
Kun alkaa suostua johdatukselle, voi se tuntua hämmennyksen tilana mielessä. Ihan kuin aivot hakisi uutta paikkaa, ja hetken ei mistään saa kiinni. Tämä hämmennystila johtuu siitä, että mieli ei enää pysty samaistumaan aiemmin omaksuttuun uskomukseen. Hämmennys on siis hyvä, älä yritäkään ymmärtää, anna asioiden vain olla pyrkimättä mihinkään.
Synkronismi
Kun alat törmätä outoihin sattumiin, sinulle yleensä halutaan viestiä, että olet johdatuksessa. Ajattelit jotain, ja kohta se tuodaan sinulle eteen jonkin ihmisen, keskustelun tai asian myötä. Saat merkkejä, toistuvia sellaisia.
Lisääntynyt rauhan tunne
Johdatuksessa olo on rauhan ja ihmettelyn vuorottelua. Saat hämmästellä, kuinka asiat ratkeaa ikään kuin itsestään ja tunnet syvää luottamusta elämään ja siihen, että se kantaa.
Johdatus kommunikoi meissä intuition avulla
Kun mielen voima väistyy ja antaudumme johdatukselle, intuition voima kasvaa meissä. Intuitio on sisäinen äänemme, jonka kautta suurempi voima ja korkeampi tietoisuus meissä kommunikoi.
Ajattelen tietoista mieltämme kuin kaivon pinnassa olevaa vettä. Se väreilee sen mukaan, mitä ajattelemme ja mitä ulkopuolelta siihen heijastamme. Välillä kaivon pohjasta pulpahtaa intuitiomme ääni, joka tulee kuplana pintaan asti. Mikäli veden pinta ei ole tasainen, kupla jää huomaamatta ja sen viesti noteeraamatta. Mitä enemmän pysähdymme ja rauhoitamme veden pintaa, sen helpommin pohjasta pintaan nousevat viestit voi huomata.
Kuinka tunnistaa intuitio
Se on tunteeton
Intuitiossa ei ole tunnetta mukana, se on hyvin neutraali. Kun mieli saa kiinni intuitiivisesta ajatuksesta, mieli kyllä värittää sen helposti ns. hyväksi tai pahaksi ja näin myös alunperin intuitiivisesta viestistä voi tulla ajatus- ja tunnereaktio myöhemmin. Mutta saapuessaan intuitio ei sisällä perinteistä dualistista arvottelua, jonka mielemme tekee.
Se on nopea/välähdyksenomainen
Intuitio tulee usein ns. vaivihkaa. Se on nopea ja välähdyksenomainen, eikä saavu järkeilyn tuloksena.
Intuitio on enemmän kehollinen kuin järjellinen
Joskus intuitio ei esiinny vain ajatuksissa, vaan se tuntuu kehollisena reaktiona. Keho on mielen sijaan aina tässä hetkessä. Jokin asia ns. kutsuu ja tuntuu omalta, vaikka järjellä ajateltuna ei. Se on sisäinen tuntemus, jolloin yksinkertaisesti vain tiedät, että sitä on seurattava.
Intuitio ei jätä sinua rauhaan
Jos jokin asia tuntuu palaavan yhä uudestaan ajatuksiisi, voi kyseessä olla intuition viesti. Joskus intuitio pyytää meitä liikahtamaan tutusta ja turvallisesta, mutta pelko estää meitä kuuntelemasta sitä. Mikäli jokin kieltämäsi asia palaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen mieleesi, kannattaa sen viestiä pohtia syvemmin.
